Taas on pari viikkoa hurahtanut nopeasti erilaisten askareiden parissa. Näin syksyn pk-kauden kunniaksi olen ottanut mukaan "harjoitusohjelmaan" kevyempänä lajina liikkumisen luonnossa.
Toissa viikonloppuna tehtiin koko perheen retki Siiponjoen poluille. Matkaa kertyi vajaat 20 km ja lapsetkin jaksoi kävellä matkan hyvin - onneksi maasto oli helppokulkuista. Sää suosi ja välillä pysähdyttiin keittelemään lounasta ja tietysti pannukahvit päälle. Mukava retki kaiken kaikkiaan!
Seuraavana viikonloppuna jätettiin lapset hoitoon ja suunnattiin vähän vaikeampiin maastoihin Peuranpolulle. Lähdimme vaeltelemaan Valkeisista Lestinjärveltä kohti Valvatin autiotupaa. Valkeisten rannalla polku oli vielä kevyt kävellä ja heti järven jälkeen tuli eteen hieno alue, jossa on aikoinaan riehunut metsäpalo. Sen jälkeen maasto vaikeutui ja muuttui kivikkoiseksi ja raskaaksi. Huonoimmalla kohdalla reilun puolen kilometrin pätkällä meni aikaa melkein puoli tuntia! Muutaman tunnin rämpimisen jälkeen pystytimme "leirin" (eli purimme puolet tavaroistamme kankaalle) ja aloimme kokkailemaan lounasta. Kyllä ruoka maistuikin!
"Leiri"
Tauon jälkeen vaelluskenkä nousikin taas reippaasti ja meno maistui. Vajaan parin tunnin tarpomisen jälkeen löysimme infotaulun, josta huomasimme, että kotona kartalta mitattuna matka oli tullut arvioitua hieman pieleen. Luulimme tässä vaiheessa, että matkaa olisi jäljellä enää n. 6 km, mutta sitä olikin puolet enemmän. Hetken mielessä kävi jo takaisin kääntyminen, koska pimeä oli jo laskeutumassa ja vesi oli lopussa (Valvatin autiotuvalla oli metsähallituksen sivujen mukaan kaivo, josta oli tarkoitus täydentää vesivarastoja). Päätimme kuitenkin puskea eteenpäin ja lähdimmekin melkein puolijuoksua pikataipaleelle isojen suoalueiden poikki kohti Valvattia.
Puolessa välissä vastaan tuli toinen vaeltava pariskunta ja he olivat tulossa Valvatilta. Heiltä kuulimme, että tupa on pystyssä ja kaivossakin on juomakelpoista vettä. Helpottava tieto! Autiotuvan lähellä oli nähty karhukin, mutta se ei nyt jaksanut huolettaa. Raskain jaloin pääsimme pienen oikopolun kautta tuvalle kun oli jo melkein pimeää. Oli mukava laskea painava rinkka (reilut 20 kg) selästä ja hengähtää pitkän päivän jälkeen.
Kokkailimme tuvalla perunamuusia ja lihapullia ja sen jälkeen suuntasimme autiotuvan pihalla olevaan saunaan. Jalat olivat raskaasta kuormasta ja kivikkoisesta maastosta johtuen yllättävän romuna, mutta puusaunan pehmeät löylyt rentouttivat mukavasti lihakset. Rakkoja jäi kyllä jalkoihin ja vaellussukat olivatkin pitkän päivän jälkeen ikävästi veriset. Saunan jälkeen lämmittelimme vielä hieman tupaa ja sitten nukkumaan.
Seuraavana aamuna keittelimme aamupuurot ja kahvit, siivosimme tuvan seuraaville tulijoille siistiksi ja lähdimme pitkälle paluumatkalle. Hyvin nukuttu yö oli palauttanut kehon ja mielen taas virkeäksi ja kilometrit taittuivat. Loppumatkasta jalat alkoivat taas painaa, mutta reilun kahdeksan tunnin tarpomisen jälkeen olimme taas siinä mistä lähdimme. Matkaa tuli taitettua 28 tunnissa melkein 50 kilometriä varsin vaihtelevassa maastossa.
Suota, suota ja suota
Muuta aktiviteettiä toissaviikolta:
Maanantai: Pyöräily 1 h 20 min.
Tiistai: Pyöräily 2 h 15 min.
Keskiviikko: Työmatka ja urheilun kannalta lepopäivä.
Torstai: Pyöräily 1 h.
Perjantai: Lepo.
Lauantai: Siiponjoen retki 5 h. Illalla kuntopiiri 20 min.
Sunnuntai: Aamulla pyöräily 1 h 15 min, päivällä lentopalloa ja sählyä yhteensä vajaat 2 tuntia, illalla juoksu 1 h.
Viime viikko:
Maanantai: Pyöräily 1 h 15 min.
Tiistai: Pyöräily 1 h.
Keskiviikko: Juoksu 30 min.
Torstai: Uinti 45 min.
Perjantai: Lepo.
Lauantai: Peuranpolku, vaellus 7 h.
Sunnuntai: Peuranpolku, vaellus 8 h.
