Monenlaista murhetta on mahtunut tähänkin lyhyeen ajanjaksoon, mutta toki myös ilon hetkiä. Parin viime viikon pyöräilyt ovat taas näyttäneet, kuinka raakaa hommaa se on tuolla tuulessa ja tuiskussa vetää maantiepyörälenkkiä. Paleltumiltakaan ei ole vältytty.
Sekä maaliskuussa että nyt huhtikuun alussa on ollut pari ihmeellistä vaihetta, jossa sykkeet ovat kevyellä lenkillä vain nousseet tasaisesti, vaikka vauhti on pysynyt samana tai laskenut. Parilla hiihtolenkillä oli aika omituinen tunne, kun hiihdin tosi rauhallisesti ja sykkeet vain nousi tasaisesti niin, että lopussa mentiin 95% tasolla maksimisykkeestä. Levolla yritin tuota tilannetta korjata, mutta eilen tilanne toistui tosi rauhallista vauhtia hölkätessä: sykkeen olisi pitänyt olla 140 tuntumassa (niinkuin se ekan vitosen olikin), mutta sitten syke vain nousi ja nousi aina tuonne 165 tuntumaan. Ei mitään käsitystä, mistä tällainen voisi johtua. Levolla tuota kai täytyy lähteä taklaamaan. Harjoittelun rytmityksen olen kyllä yrittänyt pitää hyvänä, eli kevyitä viikkojakin on ollut omasta mielestä riittävästi.
Jäädään seuraamaan, mitä seuraavassa jaksossa tapahtuu...
 |
| Otteen hakua |
