Maanantaista tuli alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen välipäivä, syynä mikäs muukaan kuin tuo koko kevään ja alkukesän kiusannut akillesjänne. Kun talvella kirjoitin blogini otsikkoon 'harrastelija-triathlonistin kivinen polku puolimatkan kisoihin', niin en arvannut, että polku olisi näin kivinen. No joka tapauksessa maanantain levon jälkeen jalka tuntui vähän paremmalta, joten lähdin rohkeasti tien päälle.
Uinti järvessä on jostain syystä edelleen raskaan tuntuista. Vähäinen uintitausta ehkä vaikuttaa edelleen paljon myös henkisellä puolella: uinti ei ole rentoa. Uin n. 150-200 metrin 'vetoja', ja sitten palauduin n. minuutin. Hyvänä puolena uinnissa voi tällä hetkellä pitää sitä, että se ei kuormita akillesjänteitä. Jotain positiivista sentään...
Pyöräilyyn lähdin ennakkoluulottamasti kovalla tempolla. Pyrin pitämään vauhdin kohtuullisen tyynessä säässä välillä 32-35 km/h eli lähellä omaa maksimia. Keskinopeus oli loppujen lopuksi itselleni kova 32.4 km/h.
Pyöräilyssä huomaa helposti, että jalkojen voimataso ja kestävyys ovat vauhtia rajoittava tekijöitä, koska lähes maksimisuorituksessa keskisyke jää alle 160 bpm:n. Viime kesänä aerobinen kunto rajoitti myös menoa ja keskisykkeet nousivat tunnin maksimiajossa jopa yli 170 bpm:n. Nyt aerobinen kunto on sen verran hyvä, että sykkeet eivät nouse heikkojen jalkojen rajoittaessa menoa. Tyhmäähän se on tietysti kipeällä jalalla tehdä tällaisia lenkkejä, mutta hyvä tapa purkaa turhautumista ja kiduttaa itseään se joka tapauksessa on ;)
Tekninet tiedot:
- keskisyke 159 bpm
- minimi 130 bpm
- maksimi 173 bpm
- EPOC 144 ml/kg (level 4)
- 779 kcal
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti