Ikaalisten Spa Triathlon käytiin lauantaina 26.8. kesäisessä puolipilvisessä säässä. Lähdin itse matkaan vähän sekavin miettein, olihan oma harjoittelu ollut jo kuukauden ajan aika matalatehoista ja pidempiin suorituksiin keskittyvää. Uinti kulki kuitenkin yllättävänkin hyvin ja yritin jopa lisätä reippaasti uintivauhtia uinnin puolessa välissä, mutta sain muutaman ikävän potkun kanssakilpailijoilta päähän. Tämä sotki uintirytmin aika pahasti, joten roikuin suosiolla muutaman samaa vauhtia uivan perässä. Uintiaika oli 12.01, mihin olen suht tyytyväinen. Toisaalta puolen minuutin parannus uintiaikaan, ja olisin päässyt kuntosarjan pääjoukkoon. Se olisi varmasti lisännyt kilpailufiilistä pyöräilyn aikana!
Uinti suoritettu, hyvin meni
Pääsin kuitenkin aloittamaan pyöräilyn kolmen kilpailijan ryhmässä. Aloitin pyöräilyn hieman varovaisesti, ja muut pääsivätkin hieman karkuun. Lisäsin kuitenkin vauhtia tasaisesti ja ohittelin muutamia kilpailijoita. Pyöräreitti oli todella mäkinen ja koostui kolmesta n. 7 km:n kierroksesta. Tasaista reitillä ei ollut oikeastaan lainkaan. Kun itse harjoittelen pyöräilyä käytännössä täysin tasaisella, niin pyöräily tuntui varsin raskaalta. Jaksoin kuitenkin hyvin, ja ohitin viimeiselläkin kierroksella vielä pari kilpailijaa. Pyöräilyosuuden aikani oli 38.34.
Pyörä liikkuu ripeästi
Juoksuosuuden alku olikin hyvin sujuneen pyöräilyn jälkeen melkein katastrofi. Juoksureitti noudatteli pyöräilyreitin teemaa, ja oli erittäin mäkinen. Hyydyin jo ensimmäiseen mäkeen niin pahasti, että mielessä kävi jo siirtyminen kävelyyn. Jonkin ajan kuluttua juoksu kuitenkin hieman parani, ja toinen kierros sujui ensimmäistä paremmin. Masentavaa oli kuitenkin se, että juoksuosuudella käytännössä kaikki ne, jotka olin ohittanyt pyöräilyssä, saivat minut kiinni ja menivät menojaan. Viimeisen kilometrin puristin tuskaisena ja sain pidettyä pari kilpailijaa takanani. Juoksun loppuaika oli huono 22.16 (kuntosarjalaisten keskiaika lienee jossain 19 minuutin paikkeilla).
Karu totuus juoksuosuudella - muut karkaavat enkä pysty seuraamaan
Pakko on vielä mainita edellisenä iltana järjestetystä keskustelutilaisuudesta, jossa itseoikeutettuina päätähtinä olivat Hawaijille lähtevät Tom Söderdahl, Tiina Boman ja Teemu Toivanen. Suuri kiitos heille kun viitsivät jakaa tietämystään ja osaamistaan muillekin! Oli mielenkiintoista kuunnella heidän taustoistaan, harjoittelustaan ja kilpailuista. Pakko se on taas todeta, että pitkälle matkalle tähtäävät huiput tekevät armottovan kovaa työtä, jossa hikeä, verta ja kyyneleitä ei säästellä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti